Keskustelu Palokin ympärillä on viimeaikoina kuohunnut vapaiden koskien voimalla, mutta perusteluja keskusteluun kaivataan lisää. Tässä artikkelissa avataan viime aikoina mediassa ja sosiaalisessa mediassa nostettuja Palokki-aiheisia väitteitä.
Palokin merkitystä ei syytä liioitella eikä väheksyä
Pohjois-Karjalan Sähkö Oy:n johto perustelee kielteistä kantaansa Palokin koskien
vapauttamiseen ennen muuta huoltovarmuuden ja maakunnan sähköjärjestelmän
toimivuuden sekä yhtiön osingonmaksukyvyn turvaamisella.
Kestävätkö argumentit lähempää tarkastelua?
Turbiinin revision takia voimalaitos oli viime ja tänä vuonna pois tuotannosta toista vuotta.
Oliko sillä havaittavaa vaikutusta sähkön saatavuuteen, hintaan tai yhtiön maksamiin
osinkoihin? Ei ollut. Sähköt eivät Palokin puuttumisen takia katkeilleet, eikä verkon jännite laskenut
Pohjois-Karjalassa. Sähkön veroton keskihinta oli 2025 ennätysalhaalla (4,05 snt/kWh), kuten
muuallakin Suomessa. Omistajien PKS:lta saamat osingotkin pysyivät ennallaan, 4,585 M€.
Se, että kielteisiä vaikutuksia ei ollut, johtuu siitä tosiasiasta, että Palokki on vain
pienvesivoimala, jonka vuosituotanto on noin 0,04 % eli 0,4 promillea (!) Suomen
sähkönkulutuksesta (33 GWh/84 000 GWh). Osuus maamme vesivoiman tehostakaan ei ole
kuin reilu kaksi promillea (7,4 MW/3200 MW).
Pohjois-Karjalassa on toistakymmentä vesivoimalaa, Pamilo ja Kaltimo suurimpina. Ne
tuottivat 2024 yhteensä 710 GWh sähköä. Palokin osuus, 33 GWh, maakunnan vesivoimasta
on alle viiden prosentin luokkaa. Siksi sen alueellistaakaan merkitystä ei pidä liioitella.
Sähköjärjestelmä muuttunut kolmessa vuodessa
Suomen sähköjärjestelmän mullistusta kuvaa, että vuodesta 2022 vuoteen 2024
tuulivoimatuotanto kasvoi keskimäärin 83 GWh viikossa. Eli kahden vuoden ajan markkinoille
tuli joka viikko lähes kolme kertaa Palokin vuosituotannon verran lisää uusiutuvaa
sähköntuotantoa.
Myös ns. säätövoiman kapasiteetissa on tapahtunut lyhyessä ajassa paljon. Kesäkuussa
2023, jolloin Palokin ennallistaminen kirjattiin hallitusohjelmaan, sähkön akkuvarastojen
kapasiteetti oli 45 MW. Elokuussa 2026 sitä oli jo1 614 MW. Ja kasvu jatkuu samalla kun myös
nopeaan säätöön hyvin sopivat kaasuturbiinit ja kulutusjousto yleistyvät kovaa vauhtia.
Teknologinen murros näkyy myös ns. reservisähkön hintakehityksessä, jonka varaan Palokin
jatkoa on pitkälti laskettu. Näiltä tuotto-odotuksilta vie pohjaa se, että kantaverkkoyhtiö
Fingrid on alentanut tuotannon ja kulutuksen volyymimaksua jo kolmesti. Helmikuun lopussa
maksu oli 1,35 €/MW ja 1.7. se oli enää 0,40 €/MW.
Volyymimaksu on siis laskenut neljässä kuukaudessa noin 70 %. Fingrid on ilmoittanut
alennusten perusteeksi odotettua pienemmät sähköjärjestelmän reservikapasiteetin hankintakustannukset. Se kertoo kuinka paljon uutta, Palokin kanssa paremmin kilpailevaa
säätösähkön tarjontaa on tullut markkinoille.
PKS:n tulos ja osingot sähkön siirrosta
PKS omistaa ja hallinnoi 10 vesivoimalaa, tärkeimpänä Kuurna Pielisjoella, joiden tuotannosta
Palokki edustaa12-14 %. Yhtiön sähkönmyynnin ja tuotannon keskimääräinen tuotto 2021-
2025 on ollut tilinpäätöstietojen mukaan vain noin 1 M€. Siitä ei osinkoja ole kyetty juuri
jakamaan.
PKS:n tulos ja osingot syntyvätkin lähes kokonaan sähkönsiirrosta, joka on eriytetty
sähkönmyynnistä ja tuotannosta. Siirto tuotti viime vuonna 26 M€, jolla koko konsernin
liiketulos saatiin 15,6 M€ plussalle.
Osinkojen vaarantuminen valtion tarjouksen hyväksymisen takia ei siis pidä paikkaansa.
Valtion tarjous on edullinen
Tarjous on poikkeuksellisen reilu. Vähintään 40 M€ tarkoittaa yli viittä miljoonaa euroa
megawatilta. Se on ennätyshinta pohjoismaisilla sähkömarkkinoilla. Summaa kannattaa
verrata siihen noin 60 miljoonan Suomen markan hintaan, jolla PKS itse 2000-luvun taitteessa
osti voimalan Fortumilta. Nykyrahassa noin 16,5 M€.
Tarjouksen hyväksyminen mahdollistaa ylimääräisenkin osingon, velkojen lyhentämisen ja
sijoitustuotot toisaalta. Kaupan myötä yhtiön talous -maineen ohella -paranee, ei heikkene.
Yhtiöllä on jo Heinäveden myöntämä rakennuslupa sähkön akkuvarastoihin Palokissa.
Energiantuotanto ja siirtolinjan sekä muuntamon hyödyntäminen voi siis jatkua senkin
jälkeen, kun pato on purettu. Ja ehtiihän uusi turbiini jauhamaan sähköä vielä useamman
vuoden ennen kuin hankkeella on uusi vesilupa.
Huoltovarmuuskeskuksen vanha lausunto virheellinen
Palokin merkitystä liioiteltiin valitettavasti myös 2023 tammikuussa
Huoltovarmuuskeskuksen lausunnossa. Aiemmin Energiateollisuuden etujärjestöä pitkään
palvellut johtava varautumisasiantuntija Pia Oesch kirjoitti virheellisesti, että Palokin
vesivoimalaitos ”edustaa keskisuurta vesivoimalaitoskokoa” ja on siksi maamme
sähköjärjestelmälle ”omassa luokassaan merkityksellinen”.
Oikeasti sellaista kategoriaa kuin keskisuuri vesivoimalaitos ei ole olemassakaan.
Energiateollisuuden ja Tilastokeskuksen luokittelussa on kolme kategoriaa: Minivesivoimalat
ovat teholtaan alle 1 MW, pienvesivoimalat alle 10 MW ja suurvesivoimalat yli 10 MW. Palokki
(7,4 MW) on pienvoimala, ei ”keskisuuri”.
Kemi- ja Oulujoen, Vuoksen ja Pielis- sekä Kymijoen suurvoimalat ovat tärkeitä sekä
perusenergian että ns. säätövoiman tuottajina. Niiden merkitys on korvaamaton. Sen sijaan
muutaman promillen Palokki vesivoimaloiden 3200 MW:n kokonaisuudessa on täysin marginaalinen, eikä sen poistuminen tule aiheuttamaan sähköjärjestelmään mitään häiriöitä, kuten revision aikana jo nähtiin.
Pia Oeschin omaperäinen luokittelu ei pidä paikkaansa edes keinotekoisena voimalatehojen
matemaattisena keskiarvona. Maassa on 250 vesivoimalaa, joista valtaosa mini- tai
pienvoimaloita. Voimaloiden yhteisteho noin 3200 MW, jolloin tehojen keskiarvo on 12,8 MW. Selvästi enemmän kuin Palokissa.
Syyskuussa 2023 lausunnon kirjoittaja siirtyi EPV Energia Oy:n yhteiskuntasuhdejohtajaksi. Yhtiö on yksi maamme johtavista sähkömarkkinatoimijoista, joka tuottaa paljon uusiutuvaa energiaa. Olisi mielenkiintoista kuulla, vieläkö hän on samaa mieltä kuin kolme vuotta sitten.
PKS vetoaa tähän kolmen vuoden takaiseen HVK:n lausuntoon ja siihen viittasi myös selvitysmies Esa Härmälä raportissaan alkuvuodesta 2023.
Fingrid vastaa ja huolehtii sähkön saatavuudesta
Härmälä tuo esiin myös sähköjärjestelmän ja kantaverkon toimivuudesta oikeasti lain
mukaan vastuussa olevan Fingridin toteamuksen, että Palokilla ”ei ole valtakunnallista
merkitystä sähköjärjestelmän tasapainon ylläpitämisessä ja alueellinenkin merkitys on vähäinen.” Vasta ”kymmenellä Palokilla olisi jo merkitystä”.
Palokki ei myöskään kuulu pienuutensa takia niihin voimaloihin, joiden kanssa Fingridillä on
sopimus varautumisesta toimiin sähköverkon häiriötilanteissa. Fingrid ja suuremmat voimalat
takaavat -eivät Huoltovarmuuskeskus tai Palokki-, että sähkö riittää Pohjois-Karjalassakin.
Valitettavasti PKS:n johto on antanut omalle hallitukselleen sekä enemmistöomistaja Pohjois-Karjalan Energiaholding Oy:n hallinnon jäsenille ilmeisen harhaan johtavaa, väärää tai vanhentunutta tietoa liioittelemalla Palokin merkitystä Suomen ja maakunnan sähköjärjestelmässä sekä yhtiön maksamissa osingoissa.
80 M€:n hintapyyntö perusteeton
Vähättelyyn yhtiö sen sijaan on turvautunut pitäessään valtion tarjousta alihintaisena.Väitteensä tueksi johto ei ole esittänyt riippumatonta asiantuntija-arviota tai laskelmaa.
Kun yhtiön johto viime talvena yritti estää Broman Yhtiöiden tulon PKS:n omistajaksi Kaavin
myydessä osakkeensa tarjouskilpailussa, se tarjosi osakkeistaan hintaa, joka olisi tarkoittanut koko yhtiön arvoksi noin 250 M€.
Mistähän hatusta on vedetty Palokille vaadittu 80 M€:n hintalappu, kun voimala on vain reilu
kymmenesosa yhtiön hallinnoimasta vesivoimasta ja yhtiön todellinen arvo on pääosin sen monopoliliiketoiminnassa eli siirtoverkossa?
Haitta suuri, kompensaatio mitätön
Jos ja kun Palokin merkitys sähkön- ja osinkojen tuottajana on vähäinen, niin paljon suurempi
on sen aiheuttama haitta vaelluskaloille ja koskimaisemalle. Yksi ainoa pienvoimalan pato Nälönvirralla estää sukupuuton partaalla olevien Saimaan lohikalojen nousun ja luontaisen
kudun Suomen suurimmalla järvialueella.
Aikoinaan niin komeiden koskien patoamisen aiheuttamaa vahinkoa luonnolle, kalakannoille
ja alueen matkailulle sekä muille elinkeinoille ei voi rahassa edes mitata. Mutta varmasti voi
sanoa, että yhtiölle kompensaationa asetettu noin 16 500 €/v arvoinen taimenen poikasten
istutusvelvoite on mitätön.
Jos tavallinen kansalainen sattuisi saamaan rasvaevällisen Saimaan järvilohen ja pitäisi sen,
hänelle lankeaisi 7 510 euron sakko. Järvitaimenesta sakko on 2 440 €. Sähköyhtiö sen sijaan selviää koko kalakantojen tuhoamisesta kahden lohen ja yhden taimenen hinnalla. Tätä on
vaikeaa pitää oikeudenmukaisena.
Nälönvirta-malli ei toimisi
Koskien ennallistamisen vaihtoehdoksi yhtiön johto on tarjonnut ”Nälönvirta-mallia” Kuurnan
Laurinvirran esimerkin innoittamana.
Malli on outo jo nimeltäänkin, koska Ramboll Oy:n laatimassa ja PKS:n maksamassa
suunnitelmassa Nälönvirrassa pysyisi pato ennallaan. Siitä noin kilometrin päähän
rakennettaisiin uusi pienvoimala nykyisen tekojärven laidalle. Soiseen maastoon kaivettaisiin
osin tekninen ”kalatie”, johon ohjattaisiin vähäinen määrä turbiinin läpikäynyttä vettä.
Kalaviranomainen (ISEVK) on perustellusti todennut, ettei malli toimisi useasta eri syystä. Nousu Varisvedeltä Juojärveen estyisi edelleen turbiinien takia ja alaspäin laskeutuvat kalat
joutuisivat edelleen Palokin voimalan turbiinien silppuamaksi, koska ns. houkutusvirtaama
olisi siellä moninkertainen uuteen suouomaan verrattuna.
Laurinvirrankin esimerkki on vähemmän innostava. Yhtiö otti viranomaisten luvalla Pielisjoen
putouskorkeudesta uuden voimalan käyttöön 6,4 m ja sen alapuoliselle järvilohien
”poikastuotantoalueelle” jäi vain 0,4 m. Tästä syystä – lohet tarvitsevat kunnon kosket- yli kolme miljoonaa euroa maksanut hanke epäonnistui.
PKS lupasi 2019 valmistuneelta Laurinvirralta vuosittain jopa 5500 lohen poikasta. Mutta siitä on jääty kauas, ja joinakin vuosina smoltteja ei ole löytynyt lainkaan. Tänä vuonna
emokalapyyntikin Kuurnassa lopetettiin, koska lohia on niin vähän, jos ollenkaan.
Patojen purku ja koskien kunnostus onnistuvat
Voimayhtiöiden ehdoilla tehdyt keinotekoiset ”kalatie”-ratkaisut eivät ole toimineet missään
muuallakaan. Sen sijaan patojen purku ja koskien kunnostaminen toimii, kuten viimeisimmät
esimerkit ja sähkökoekalastusten tulokset Rautjärven Hiitolanjoelta, Sysmän Virtaankoskelta
ja Varkauden Ämmäkoskelta osoittavat.
Niistä hankkeista voi ottaa oppia ja siirtää parhaita käytäntöjä myös Palokkiin. Laatokan lohi
on saatu kutemaan Hiitolanjoella ja Päijänteen taimenet Virtaankoskella. Seuraavaksi on
Saimaan lohikalojen pelastamisen vuoro vapauttamalla Palokki.
Palokin merkitystä kalakannoille PKS on vähätellyt myös vailla kunnollista perehtymistä
koskien historiaan ja potentiaaliin.
Laaditun esisuunnitelman (Insinööritoimisto Jami Aho, POSELY) mukaan Heinävedelle
saadaan yksi pato purkamalla 10 kunnostettua koskea, joissa on putouskorkeutta yhteensä yli
20 m noin kahdeksan kilometrin matkalla. Poikastuotantoalaa syntyy peräti 33-40 ha, mikä on
21 m3/s keskivirtaamalla varmasti riittävä sekä taimen- että lohikantojen elpymiseen.
Työllistävä investointi ja mainehyöty Pohjois-Karjalalle
Koskien ennallistamisen myönteisiä työllisyys- ja talousvaikutuksia ei kannattaisi vähätellä
niitäkään. Etäohjauksella toimiva laitos ei työllistä suoraan ketään. Sen sijaan jo suunnitteluja rakentamisaikaiset kymmenien miljoonien urakat tuovat työmahdollisuuksia ja tilauksia alueen ihmisille ja yrityksille.
Ja ennallistamisen jälkeen Palokki on lähes Kolin veroinen luontomatkailun vetonaula, jonka
vaikutus ulottuu lohen paluun myötä kaikkiin Vuoksen vesistön neljään maakuntaan.
Vähätellä ei sovi myöskään hankkeen tunnettuus- ja mainehyötyjä Pohjois-Karjalalle. Padon
purkamiseen ja koskien kunnostamiseen jo luvatut yli 5 M€ osoittavat millainen
kansainvälinenkin mielenkiinto ja mahdollisuus hankkeeseen sisältyy.
Kantaverkon vahvistaminen ja liikennehankkeet osa kokonaisuutta
Merkittävää on sekin, että osin Palokin myötä pääministerin ja koko hallituksen huomio ja
halu edistää muitakin maakunnalle ja koko itäiselle Suomelle tärkeitä hankkeita on
lisääntynyt. Ne ”reunaehdot”, jotka selvitysmies Härmälä 2023 hankkeelle asetti, ovat pitkälti jo toteutuneet.
Maakuntalennot myös Joensuuhun on turvattu vuoteen 2028, useita tie- ja ratahankkeita on
saatu läpi kehysriihissä ja valtion talousarvioissa. Karjalan ja Nurmeksenkin radan kunnostus etenevät. Erityistalousalueiden lakivalmistelu itäiseen Suomeen on käynnissä.
Energia- ja teollisuusinvestoinneille välttämätön 400 kV voimajohto Huutokoski-Kontiolahtilinjalle on edennyt YVA-vaiheeseen, mikä mahdollistaa rakentamisen 2030-luvun alussa.
Siihen tarvittiin sekä vahvaa maakunnallista vaikuttamista että myös omistajaohjausta
Fingridin suuntaan pääministerin esikunnasta.
Hallitusten jäsenillä valta ja vastuu
PKS:n omistajakunnat ottavat parhaillaan kantaa valtion tarjoukseen. Kaupunkien ja kuntien
hallitusten jäsenet ovat päätöksessään paljon vartijoina. He ratkaisevat lähiviikkoina,
saadaanko kansallismaiseman kosket Heinävedellä vapaiksi lohikalojen luontainen elinkierto palaamaan Saimaalle ja koko Vuoksen vesistöön.
Ja syntyykö Pohjois-Karjalaan Valamon luostarin läheisyyteen uusi kansainvälisestikin
vetovoimainen matkailukohde. Ja sen myötä töitä, tulevaisuudenuskoa ja tämän vuosisadan
kenties vaikuttavin ympäristöteko Suomessa.
Toisessa vaakakupissa painaa vastuu luontokadon jatkamisesta ja lohikalojen lopullisesta menettämisestä, koska viljelylaitoksiin pesiytynyt vesihome on tappamassa vähäisetkin
emokalat, eikä uusia emokalaparvia kyetä enää perustamaan.
Nyt ei kannattaisi jättää käyttämättä tätä ainutlaatuista mahdollisuutta tehdä päätös, jolla on
kauaskantoinen myönteinen vaikutus paitsi vaelluskalojen myös yhteisen suuren
voimavaramme, järviluonnon sekä tulevien sukupolvien hyväksi koko Itä-Suomessa,
Osakeyhtiössä on viime kädessä valta ja sen myötä myös vastuu kuuluu omistajille.
Matti Viialainen, Asiamies
