Palokin koskien ennallistamista tukeva tiedotushanke käynnistyy
Itä-Suomi Unioni ry on toiminut Palokin koskien vapauttamisen puolesta ja isännöi muun muassa pääministeri Orpon vierailua Palokissa viime syyskuussa. Keväällä 2025 yhdistys aloittaa tiedotushankkeen padon purkamisen puolesta.
Eurooppalainen Open Rivers Programme, joka on rahoittanut padonpurkuhankkeita myös Suomessa (esimerkiksi Hiitolanjoki Rautjärvellä, Virtaankoski Sysmässä sekä Kuusinkijoki Kuusamossa) tukee Itä-Suomi Unioni ry:n hanketta, jolla valmistaudutaan Palokin koskien ennallistamiseen.
Hankeaika on 04-11/25 ja budjetti on 28 tuhatta euroa. ISU ry:n kumppaneina hankkeessa ovat WWF-Suomi ja Heinäveden kunta.
Aikoinaan ”forellin kalastajien Eldoradona” tunnetut Heinäveden Palokinkosket valjastettiin vuonna 1961 Outokummun Keretin kaivosta varten rakentamalla Nälönvirran pato ja Palokin vesivoimalaitos (teho 7,4 MW, vuosienergia 29,5 GWh, putouskorkeus 20,7 m). Padon alapuoliset kosket kuivuivat ja sen yläpuolinen tekojärvi hukutti alleen loputkin erittäin uhanalaisen Heinäveden reitin taimenen, kuten myös Vuoksen vesistön äärimmäisen uhanalaisen Saimaan järvilohen kutualueiksi sopivat kosket.
Outokumpu Oy sai koskiosuudet paikallisilta maanomistajilta pilkkahintaan. Korvaus oli vain 1 927,96 silloista Suomen markkaa, mikä nykyrahassa on hieman alle 5000 €. Voimalan uudeksi omistajaksi tuli 1983 Imatran Voima Oy (nykyinen Fortum), kun Outokummun kaivos suljettiin 1985. Fortum myi laitoksen 2000-luvun vaihteessa edelleen kuntien omistamalle Pohjois-Karjalan Sähkö Oy:lle.
Voimalan rakentamista puoltava väliaikainen vesilupa sekä yhtiölle asetettu kalatalousvelvoite (nykyään 16 800 €) myönnettiin 1960-luvulla silloisen puutteellisen tiedon varassa, eikä tuolloin tehty eikä tarvittu myöskään ympäristövaikutusten arviointeja. Tänään tuskin tulisi kenenkään mieleen komeiden koskien ja lohikalojen vaellusreitin ja kutualueiden tuhoaminen, eikä se olisi nykylakien (mm. EU:n vesipuitedirektiivi, YK:n luonnon monimuotoisuussopimus, Suomen kalastuslaki) takia mahdollistakaan.
Olosuhteet ja yhteiskunnassa tärkeinä pidettävät arvot ovat sitten viime vuosisadan olennaisesti muuttuneet. Suomessa ei ole enää pulaa sähköstä mutta vapaita koskia ja vaelluskalojen kutualueita on aivan liian vähän, Vuoksen vesistössä ei juuri lainkaan.
Voimalaitospatojen takia Saimaan järvilohi on kokonaan istutusten varassa ja järvitaimenenkin luonnonmukainen kutu on erittäin harvinaista. Istutuksetkin ovat vaarassa kalanviljelylaitoksiin pesiytyneen vesihomeen takia, mikä takia molemmat kalalajit uhkaavat kuolla sukupuuttoon, ellei lajien luontaista elinkiertoa saada pian palautettua.
Kalatalousviranomaisen (POSELY) teettämän asiantuntijaselvityksen (Aho & Pautamo, 2024) mukaan Palokkiin saadaan kunnostettua 11 koskea ja saman verran muita poikastuotantoalueita, yhteensä jopa 33 – 40 hehtaaria. Huomattavan keskivirtaaman (21,0 m3/s) ansiosta Palokin kosket voivat vapaana tuottaa 19 000 – 32 000 lohikalojen poikasta, mikä mahdollistaa sekä taimenen että myös järvilohen luontaisen elinkierron palauttamisen Vuoksen vesistössä. Nykyinen voimalaitoksen vaatimaton ja aiheutettuun haittaan täysin alimitoitettu istutusvelvoite ei tätä mahdollista.
Palokin pienvesivoimalaitoksen (teho alle 10 MW) tuottaman vuosisähkön lukuja ei ole julkisesti saatavilla. Sen teoreettinen (29,5 GWh) osuus PKS:n omasta sähköntuotannosta (vuonna 2023 noin 400 GWh) vaihtelee vesitilanteesta ja sähkön tukkumarkkinahinnoista riippuen 6- 13 %:n välillä. Yhtiön sähkön kokonaismyynnistä (vuonna 2023 noin 1430 GWh) se on vain pari prosenttia. Koko Suomen vesivoimasta Palokki on 0,2 %.
Vain kahden promillen takia ei pidä uhrata Saimaan uhanalaisia lohikaloja vaan torjua niiden sukupuuton uhka purkamalla pato. Luontokadon pysäyttäminen ja Itä-Suomen elinvoima on asetettava tässä arvovalinnassa etusijalle.
Voimala on kytketty valtakunnalliseen kantaverkkoon. Näin ollen sen poistuminen ei aiheuttaisi mitään häiriöitä sähköjärjestelmään Suomessa tai Pohjois-Karjalassa, Se, että voimala voi osallistua osan vuotta ns. säätösähkön tuottamiseen, on toki syytä huomioida ostohinnan määrityksessä.
Ennallistamisessa yläpuolisen Juojärven pinta pysyy koskien niskalle rakennettavan pohjapadon ansiosta jokseenkin ennallaan. Laadituissa mallinnuksissa, joissa myös ilmastonmuutos on huomioitu, yläveden korkeus voi nousta keskimäärin enintään 4 cm ja nykyisen säännöstelyn alaraja alittuisi korkeintaan 9 cm kesäaikaan vain kerran 20 vuodessa. Laiturit ja rantasaunat eivät siis ole jäämässä kuivalle maalle tai veden alle.
Elokuussa 2024 voimaan tullut EU:n ennallistamisasetus velvoittaa vapauttamaan unionin alueella 25 000 km virtavesiä. Purkamalla yksi ainoa pato Heinävedellä saadaan ylöspäin Juojärvelle, Rikkavedelle ja Vaikkojoelle sivupuroineen vapaata vaellusreittiä yli 1500 km ja alapuolella odottavat kaikki suuret Saimaan selkävedet aina Lappeenrantaan asti syönnösvaellukselleen saapuvia lohikaloja.
Palokin koskien lähellä sijaitsevat Valamon ja Lintulan luostarit, eikä Kolikaan ole kovin kaukana. Lähes 10 kilometriä pitkä, 11 kuohuvan kosken reitti kansallismaisemassa on juuri sellainen uusi vetonaula, jota koko Suomen luontomatkailu ja erityisesti itärajan sulkemisen takia kovia kokenut Itä-Suomi tarvitsee. Jo ennallistamisen rakennusaikaiset vaikutukset aluetalouteen (15-20 M€) Pohjois-Karjalassa ovat huomattavat samoin kuin sen jälkeiset pysyvät matkailutulot ja työpaikat.
Palokin koskien ennallistaminen on kirjattu Petteri Orpon hallitusohjelmaan, ja hallitus on varannut tähän ympäristöpolitiikkansa kärkihankkeeseen 20 miljoonaa euroa. Hallitusohjelmakirjauksesta huolimatta yhtiön johto on ilmoittanut uusivansa laitoksen pääkoneet kevään 2025 aikana. Revisio ei sinänsä vaikuta ennallistamistarpeeseen, eikä poista sitä. Valtio pyrkii edelleen neuvotteluratkaisuun voimayhtiön ja sen omistajakuntien kanssa. Myös PKS:n omistajakunnat ovat edellyttäneet, että aidot neuvottelut käynnistetään.
Sekä kuntaselvityshenkilön (Viialainen 2022) että maa-ja metsätalousministeriön asettaman selvityshenkilön (Härmälä 2024) raporteissa korostetaan, että valtio kompensoi kunnille ja yhtiölle voimalan lopettamisen täysimääräisesti (ns. käypä kauppahinta ja osingot) ja että esimerkiksi maakunnan kantaverkkoa vahvistetaan (400 kV), jotta muut vihreän siirtymän investoinnit voivat edetä.
Palokki-hanke jakautuu neljään osaan. Hankkeeseen lukeutuu:
· Informaatio- ja keskustelutilaisuuksien järjestäminen useissa itäisen Suomen kunnissa, jotka hyötyisivät eniten lohen ja taimenen kalastusmahdollisuuksien paranemisesta Saimaan vesistössä.
· Yhteydenpito sekä tapaamiset yksityisten ja alueellisten lahjoittajien kanssa, joiden avulla pyritään kartoittamaan yksityisten toimijoiden halukkuutta osallistua hankkeeseen ja sen tukemiseen.
· Palokin koskien ennallistamiseen liittyvää audiovisuaalisen sekä digitaalisen esitysmateriaalien tuottaminen, joiden avulla voidaan seurata ennallistamishankkeen etenemistä ja kiinnostusta sekä lisätä hankkeen tunnettavuutta.
· Parhaan organisaatiorakenteen löytäminen, jolla kyetään vastaamaan pitkäkestoisen ennallistamishankkeen toteuttamisesta.
Itä-Suomi Unioni tekee yhteistyötä WWF-Suomen, Heinäveden kunnan sekä eurooppalaisen Open Rivers Programme – ohjelman kanssa Palokin koskien ennallistamiseksi.
Palokin kosket, ”forellinkalastajien Eldorado”.
Toisen vesistökunnan päätös Palokin vesivomalan rakentamisesta, 28.4.1961.
Palokin voimalaitos.
Laiturit ja rantasaunat ovat turvassa, vaikka kosket vapautettaisiinkin.
Palokin kosket sijaitsevat Valamon sekä Lintulan luostarien läheisyydessä.
Palokki-kuntaselvityshenkilön raportti, 7.10.2022.
Heinäveden reitti on yksi Suomen 27:stä kansallismaisemasta.
Lisätietoja hankkeesta:
Asiamies Matti Viialainen
044 7700 515
Projektisihteeri Aino Amalia Jarva
050 3399 799