Julkaistu 21.5. Savon Sanomissa.
Teollisuus- ja geopolitiikka avaavat uusia mahdollisuuksia itäiselle Suomelle
Käynnissä olevissa hallitusneuvotteluissa on pöydällä valtion talouteen ja kansalliseen turvallisuuteen liittyviä suuria kysymyksiä. Ratkaisuja haettaessa olisi tärkeää, että itäinen Suomi erityiskysymyksineen olisi vahvasti asialistalla.
Helmikuussa julkistettiin työ-ja elinkeinoministeriön vetämän itäisen Suomen visiotyön loppuraportti, joka ei saa jäädä lukuisten aiemmin laadittujen visiopapereiden jatkoksi pölyttymään. Helsingin yliopiston aluesuunnittelun ja -politiikan professori Sami Moision visiotyön pohjaksi laatima mainio kirjoitus antaa monia hyviä näkökulmia tähän työhön.
Koronapandemia, Venäjän aloittama sota Ukrainassa ja globaali geopoliittinen epävakaus ovat muuttaneet maailmaa rajusti. Moision mukaan itäisen Suomen merkitys koko Suomen ja myös Euroopan Unionin taloudelle ja turvallisuudelle voidaan nähdä tässä tilanteessa aivan uudessa valossa.
Itä-Suomessa on erilaisia alueita, mutta pitkät välimatkat, harva asutus, Venäjän rajan läheisyys, väestöllisen ja taloudellisen huoltosuhteen haasteet ja heikkenevä saavutettavuus määrittävät aluettamme laajasti. Toisaalta meillä on suuret raaka-ainevarat, vahvaa tutkimusta ja koulutusta sekä vireää yritys- ja kulttuuritoimintaa, joiden pohjalle tulevaisuutta voidaan rakentaa.
Erityisesti Pietarin talousalueen merkitys on ollut Itä-Suomelle suuri. Rajan sulkeutuminen onkin heikentänyt alueen henkistä ilmapiiriä, tulevaisuuden näkymiä ja vaikeuttanut vahvuuksiemme hyödyntämistä. Siksi aiemmalle ”idänkaupalle” on löydettävä nopeasti uusia vaihtoehtoja.
Geopoliittiset muutokset heikentävät talouden globalisaatiota ja ovat johtamassa uusien talouspoliittisten suuralueiden muodostumiseen. Kiina-riippuvuuden vähentämiseen tähtäävä teknologisen suvereniteetin tavoittelu on johtamassa myös uuteen eurooppalaiseen teollisuuspolitiikkaan ja voi avata itäisen Suomen kehittämiseen uusia mahdollisuuksia. Jos EU vahvistuu taloudellisena suuralueena, se yhdessä vihreän siirtymän kanssa tarjoaa oikein hyödynnettynä itäiselle Suomelle mahdollisuuden monipuolistaa talouden perustaa ja vahvistaa elinympäristöjä.
Turvallisuuspolitiikka oli keskeinen osa aluepolitiikkaa 1960-1990 luvuilla. Valtiollisilla investoineilla tasoitettiin alueellisia kehityseroja, vahvistettiin kansantaloutta ja liitettiin kaikki Suomen alueet lujasti osaksi valtiollista kokonaisuutta. Se teki koko Suomesta puolustamisen arvoisen, jotta ”kasakka ei pääse ottamaan sitä, mikä on huonosti kiinni”. Sittemmin talouden globalisaatio muutti geopoliittista ajattelua ja syrjäytti alueiden kehittämiseen pohjaavan turvallisuuspolitiikan. Nyt itäisen Suomen koulutus-, elinkeino-, luonnonvara- ja hyvinvointipoliittinen kehittäminen on jälleen nähtävä keskeisenä kansallista turvallisuutta vahvistavana tekijänä.
Itäisen Suomen kansallisen merkityksen vahvempi tunnistaminen, uusi eurooppalainen teollisuuspolitiikka ja globaalit turvallisuuskysymykset voivat avata alueellemme aivan uusia mahdollisuuksia kääntää negatiivinen kehitys positiiviseksi. Tämä edellyttää meiltä itäsuomalaisilta laajaa, maakuntarajat ylittävää identiteettiä ja kykyä sijoittaa itäinen Suomi kokonaisuutena EU-alueen kartalle. Kansallisesti tarvitsemme vaalikaudet ylittävää, pitkäjänteistä, parlamentaarista itäisen Suomen strategiatyötä ja julkisia ja yksityisiä investointeja. Tätä työtä seuraavan maamme hallituksen on syytä pontevasti tukea.