Erityiset ajat, erityiset alueet

Marraskuun alussa pidettiin Lappeenrannassa Itä-Suomi -foorumi. Tuolit olivat
viimeistä paikkaa myöten täynnä.

Aiemmin foorumi on ollut koolla Joensuussa ja Kuopiossa, vuoden päästä
kokoonnumme Mikkeliin. Tilaisuuksien moottorina on ollut Itä-Suomi Unioni ry.
Foorumien isäntäkaupungit ovat olleet tärkeitä yhteistyötahoja.

Mikä on Itä-Suomi Unioni? Yhdistyksen puheenjohtaja on Itä-Suomen yliopiston
rehtori Jukka Mönkkönen. Itselläni oli ilo tulla unionin hallitukseen jäätyäni pois
eduskunnasta.

Unioni on perustettu neljä vuotta sitten edistämään itäisen Suomen maakuntien
kilpailukykyä ja itäsuomalaista kulttuuria. Itsetunto ja identiteetti sekä
maakuntien välinen yhteistyö on yhdistyksen toiminnan ruisleipää.
Unioni ei kilpaile maakuntaliittojen tai muiden toimijoiden kanssa. Laajempi
perspektiivi ei ole pois paikallisuudesta tai maakunnallisuudesta.
Unionin tavoitteena on koota yhteen itäisen Suomen elinkeinoelämän,
kunnallisen, valtiollisen ja EU:n päätöksenteon, koulutuksen ja tutkimuksen
sekä kulttuurielämän vaikuttajia.

Lappeenrannan kiinnostavin puheenvuoro ”Erityiset ajat, erityiset alueet”
kuultiin työelämäprofessori Matti Apuselta.
Kansainväliseen keskusteluun nojautuen Apunen pohti alueellisen kasvun
malleja ja antoi varovaisen tukensa esitykselle erityistalousalueesta. Hän toi
esille talousvaikuttaja Björn Wahlroosin avauksen asiaan liittyen. Kyse ei olisi
yleisistä aluetuista, vaan pitkäjänteisistä sopimuksista valtion ja alueen
yritysten välillä. 

Erityistalousalueita, joille on kohdennettu verohuojennuksia, on ollut
esimerkiksi Irlannissa ja Italiassa. 

Suomalainen malli erityistalousalueesta Itä-Suomeen on lähtötelineissään.
Katse tässä kääntyy hallituksen Itä-Suomi -ohjelmaan. Nyt tulisi saada aikaan
poliittinen päätös, konkreettinen malli ja lähteä viemään sitä rivakasti
eteenpäin.

En ole aluetukien tai tutkimus-, kehittämis- ja investointirahoitusten
asiantuntija. Sen tiedän, että Suomen ja EU:n rahoitusvälineiden kokonaisuus
alueille, yrityksille ja eri organisaatioille on mutkikas apparaatti. Harvat tuntevat
sen perin pohjin. 

Itäisessä Suomessa on suuri joukko toimijoita, jotka koordinoivat ja auttavat
rahoitusten hauissa ja hakevat rahoituksia. Mielessäni pohdin, että saammeko
nykyisellä systeemillä parhaiten investointeja, uusia yrityksiä ja työpaikkoja,
elinvoimaa ja hyvinvointia itäiseen Suomeen. Ehkä, mutta en ole varma.

Kirjoittaja on vaikuttamisen asiantuntija ja eduskunnan entinen puhemies.