Kovenevat arvot uhkaavat Suomelle välttämätöntä kansainvälistymistä

Heinäkuu on Suomessa lomakuukausi, jolloin median huomio ja kansalaiskeskustelu yleensä kohdistuvat muihin kuin päivän politiikan kuumiin kysymyksiin. Työtään aloittavan hallituksen ohjelman ja ministerivalintojen julkistaminen vasta kesäkuussa täytti kuitenkin heinäkuun poikkeuksellisen kiivaalla keskustelulla hallituksen ohjelmasta ja etenkin arvoista.

Tutkimuksen ja korkeakoulutuksen kannalta hallitusohjelma on kokonaisuudessaan kohtalaisen hyvä. Korkeakouluindeksiä ei leikata, joka turvaa yliopistojen kykyä kattaa kohoavia kuluja. Hallitus myös sitoutuu edellisen eduskunnan päätökseen nostaa tutkimus ja tuotekehitystoiminnan rahoitus neljään prosenttiin BKT:sta v. 2030 mennessä. Nämä päätökset ovat positiivisia, kun tiedämme hallitusohjelman sisältävän kovia leikkauksia moniin muihin yhteiskunnan toimintoihin.

Hallitusohjelma ja varsinkin leikkauskohteet herättävät aina keskustelua, mutta muutokset yhteiskuntamme arvoissa ovat ohjelmaakin kauaskantoisempia. Yksi arvokysymys on suhtautumisemme maahanmuuttoon ja kansainvälistymiseen.

Tiede on aina kansainvälistä eikä se menesty eristyksessä. Avoimet, kansainvälisessä vuorovaikutuksessa toimivat demokratiat menestyvät autoritaarisia, suljettuja yhteiskuntia paremmin kaikessa, myös tieteessä.

Nykyinen väestökehityksemme on jo johtanut työntekijäpulaan melkeinpä kaikilla yhteiskunnan sektoreilla ja tilanne vain pahenee tulevilla vuosikymmenillä. Niinpä työ- ja koulutusperäistä maahanmuuttoa olisi Suomessa pystyttävä voimakkaasti lisäämään ja yliopistojen odotetaan kolminketaistavan ulkomaalaisten opiskelijoiden määrän v. 2030 mennessä ja heistä vähintään kolme neljästä pitäisi saada työllistymään Suomeen valmistumisen jälkeen.

Hallitusohjelmassa on kirjaus, että EU/ETA-maiden ulkopuolelta tulevien opiskelijoiden tulisi maksaa lukuvuosimaksut ns. täyskatteellisena, eli jatkossa heidän maksujaan ei kateta miltään osin stipendein. Sinällään looginen tavoite, eihän ulkomaalaiset opiskelijat tai heidän vanhempansa ole maksaneet Suomeen verojakaan. Ja maksavathan ulkomaaliset opiskelijat monissa muissakin maissa korkeita lukuvuosimaksuja. Erona kuitenkin on, että näissä maissa tutkinnon suorittaneet usein myös työllistyvät hyvin kyseiseen maahan. Myös meidän olisi pystyttävä tarjoamaan valmistuville koulutusta vastaavia työpaikkoja ja integroimaan heidät osaksi suomalaista yhteiskuntaa. Tässä emme ole olleet kovin hyviä.

Ja näyttää siltä, ettei tilanne tällä hallituskaudella parane. Hallituksen nuiva maahanmuuttopolitiikka ja yhteiskuntaamme läpäisevä rasismi eivät paranna maamme vetovoimaa ulkomaalaisten silmissä. Kilpailu osaajista on maailmalla kova ja Suomen tulisi tehdä kaikkensa, jotta se tässä kilpailussa pärjäisi.

Harva ulkomaalainen kokee elämäntehtäväkseen Suomen talouden pelastamista. Suomeen muuttava ei ole vain puuttuvaa työvoimaa paikkaava hyödyke, joka voidaan heittää ulos heti, jos työllistymisessä tulee pienikin katkos. Heidän pitää tuntea kuuluvansa tänne ja pystyä elämään yhteiskuntamme täysivaltaisina jäseninä.

Valitettavasti juuri nyt Suomessa käytävää keskustelua leimaa vastakkainasettelu ja viholliskuvat. Se on vaarallista maamme tulevaisuudelle. Rasismia ja ääriajattelua emme saa hyväksyä. Lisääntyvä maahanmuutto on välttämättömyys ja sen hallinta edellyttää koko yhteiskunnan arvojen, asenteiden, rakenteiden ja palveluiden todellista kansainvälistymistä. Tähän tarvitsemme maltillista ja moniulotteista keskustelua.