Arvoisa ministeri,
Kirjoititte Maaseudun Tulevaisuudessa 13.5. kuinka Suomi on aina ollut rajamaa. Nyt kuitenkin itäisessä Suomessa ”mahdollisuuksien raja on muuttunut esteiden – turvattomuudenkin – railoksi.”
Ja jatkoitte, että ”myös monet aluekehityksen perusmuuttujat ovat liikkeessä”. Halusitte siksi tiivistää vuoropuhelua alueiden toimijoiden ja kehittäjien kanssa, koska ”tarvitaan kunnollinen tilannekuva, ja tarvitaan siihen perustuvia toimenpiteitä. Itäinen Suomi on tässä etulinjassa.”
Itä-Suomi Unioni ry on kanssanne täysin samaa mieltä. Olemme nyt kokonaan uuden ja ennen kokemattoman tilanteen edessä, jota kuvaa seuraava:
Paluu 1920- ja -30-luvulle?
Vuonna 2019 ennen pandemiaa itärajan rajanylityksiä oli 9,2 miljoonaa. Viime vuonna puuta, ennen muuta koivukuitua ja haketta tuotiin pääasiassa Itä-Suomen tehtaille yhdeksän miljoonaa kuutiota eli noin 200 000 rekkalastia, puolentoista miljardin arvosta. Yksistään Etelä-Karjalassa venäläisten tuoma ostosmatkailutulo oli jo 2013 noin 360 M€ eli lähes miljoona euroa päivässä. Venäjältä tuotu maakaasu oli vielä huhtikuussa tärkeä energianlähde monille Kaakkois-Suomen teollisuusyrityksille. Yliopistoissamme ja ammattikorkeakouluissamme oli alkuvuonna toista tuhatta venäläisopiskelijaa. Maakuntien uudet EU-osarahoitteiset rajayhteistyöohjelmat olivat juuri käynnistymässä ja myös kansalaistason kontaktit viriämässä pandemiarajoitusten helpottuessa.
Mutta kaikki muuttui dramaattisesti 24.2. Venäjän hyökättyä Ukrainaan. Nyt sekä vienti ja tuonti että matkailu ja muu rajaliikenne- ja yhteistyö ovat tyrehtyneet lähes kokonaan. Suomen ja Venäjän rajalla ollaan palaamassa jopa 100 vuotta ajassa taaksepäin, 1920-ja 1930-luvulle, kun sekä kauppa että rajaliikenne ovat jäissä. Sotien jälkeen Neuvostoliiton aikaan ihmisten välisten kontaktit rajan yli olivat toki vähäisiä mutta vientikauppa ja talousyhteistyö sen sijaan usein hyvinkin tuottoisaa. On mahdollista mutta ei tietenkään toivottavaa, että myös varustelu ja sotilaallinen jännitys lisääntyy, kun Suomen itäraja muuttuu Naton ja Venäjän rajaksi.
Itä-Suomesta yhteinen asia
Ennestäänkin väestö- ja talouskehityksemme on ollut muuta maata heikompaa. Nyt tuo kehitys uhkaa pahentua. Se ei ole hyväksi itäsuomalaisten ihmisten eikä Suomen turvallisuudenkaan kannalta. Autioituva maaseutu ja hiipuvat kaupungit ei voi eikä saa olla Itä-Suomen tulevaisuuden näky tai ennuste. Itä-Suomen elinvoimaisuuden varmistaminen on siksi myös koko Suomen etu ja ”yhteinen asia”, mikä tulisi nähdä myös Brysselissä sekä EU:n että Natonkin päämajoissa.
ISU ry yhdistää itärajan kuuden maakunnan, Kymenlaakson, Etelä-Karjalan, Etelä-Savon, Pohjois-Savon, Pohjois-Karjalan ja Kainuun elinkeinoelämän, kulttuurin ja yliopistoväen toimijoita. Toimintamme ulottuu Suomen suurimmasta vientisatamasta Hamina-Kotkasta aina Kainuun vaaroille Kuhmoon asti. Yhdistyksemme hallituksen ja neuvoston kokoonpano ilmenee oheisista liitteistä.
Konkreettiset jo seuraavaan budjettiriiheen tuotavat päätökset mutta myös pidemmän aikavälin toimenpiteet Itä-Suomen muuttuneen talous- ja turvallisuustilanteen johdosta ovat ehdottomasti tarpeen ja siksi varautumisen ministerityöryhmän päätös 13.5. asettaa valtiosihteerityöryhmä ehdotuksia laatimaan, on tervetullut.
ISU ja verkostomme ”ilmoittautuvat palvelukseen”, kun valtioneuvostossa ja asetetussa valtiosihteerityöryhmässä analysoitte Itä-Suomen tilannekuvaa ja sen vaatimia johtopäätöksiä ja toimenpide-ehdotuksia.
Investoinnit avainasemassa
Niiden ”punaisena lankana” tulisi mielestämme olla ennen muuta yritystoiminnan toimintaedellytysten vahvistaminen, jotta Itä-Suomeen saadaan nykyistä selvästi enemmän kasvua tukevia teollisuus- ja palvelualan yritysinvestointeja. Niitä edistää mahdollisimman tiivis ja aito kumppanuus elinkeinoelämän ja valtion sekä kuntien mutta myös erityisesti yliopisto- ja korkeakouluyhteisön kesken. Kyky mutkattomaan ja suoraan kanssakäymiseen eri toimijoiden kesken on vahvuutemme ja sitä löytyy erityisesti myös Itä-Suomesta.
Kulttuuri- ja urheilutapahtumat sekä kaunis järviluonto ja puhdas ympäristö ovat myös olennainen osa itärajankin maakuntien vetovoimaa ja välttämätön menestystekijä myös matkailussa, jossa kaivataan nyt paljon uusia asiakkaita sekä kotimaasta että muualta Euroopasta korvaamaan menetettyjä venäläisturisteja.
Itä-Suomi ei saa jäädä takamatkalle
Investointien ja sitä kautta työpaikkojen ja hyvinvoinnin vauhdittamisessa avainasemassa ovat tietenkin yritykset itse. Mutta julkinen valta voi tehdä paljon varsinkin saavutettavuuden hyväksi, jonka suhteen Itä-Suomi lähtee vielä enemmän takamatkalta nyt kun rajan lähes sulkeuduttua entinen sijaintietu Pietarin suurten markkinoiden ja Venäjän Karjalan mittavien puuvarantojen vieressä onkin muuttunut sijaintihaitaksi, jota rajusti kohonneet polttoaineiden hinnat osaltaan vain pahentavat.
ISU tukee Itä-Suomen maakuntien yhteisiä näkemyksiä erityisesti tärkeimpien ”valtasuonien”, VT5:n ja VT6:n sekä Savon ja Karjalan ratojen jo suunniteltujen perusparannushankkeiden toteuttamiseksi. Uutta Itärataa (Hki-Porvoo-Kouvola) on edistettävä samassa tahdissa Turun ja Tampereen suunnan ratahankkeiden kanssa. Lentoliikenneyhteydet on turvattava jatkossakin myös Itä-Suomen kentiltä (Kajaani, Kuopio, Joensuu, Savonlinna, Lappeenranta).
Investointeja edistetään myös verotuksen ja julkisten tukien avulla. Niidenkin käyttöä on rohjettava tarkastella ennakkoluulottomasti olennaisesti muuttuneessa tilanteessa. Välitön keino helpottaa Saimaan kanavan käytön vaikeutumisesta kärsiviä yrityksiä vientiyrityksiä Itä-Suomessa on laajentaa kansallisen kuljetustuen käyttöä. Verohuojennukset kuljetuskustannusten nousun hillitsemiseksi tukisivat samaa päämäärää.
Itä-Suomen vahvan metsäteollisuuden ja siihen läheisesti kytkeytyvän teknologiateollisuuden menestyksen ehto jatkossa on, että Venäjältä tuotu puu kyetään korvaamaan suomalaismetsistä kestävällä tavalla. Tämä edellyttää paitsi toimivia puumarkkinoita myös valtion panostuksia Itä-Suomen tie- ja rataverkon perusparannuksiin ja myös huolenpitoa alemman tieverkon kunnosta.
Itärajan vaikutus näkyy myös siinä, että ilmavalvonnan tarpeiden takia mittavat tuulivoimainvestoinnit suuntautuvat mieluummin Länsi-ja Pohjois-Suomeen, mikä osaltaan heikentää Itä-Suomen kehittämisedellytyksiä ja kuntienkin verotulopohjaa.
Koko itäraja erityistukien piiriin
EU-rahastot ovat merkittävä julkisen rahoituksen lähde, jota on voitava nykyistä tehokkaammin käyttää nimenomaan yritys- ja myös yleishyödyllisten julkisten investointien rahoittamiseen.
Muuttuneen turvallisuustilanteen takia Suomi päätti hakea Naton jäsenyyttä. Mutta sodan ja pakotteiden seurauksena myös aluepolitiikan uudistamisen ja EU-rahoitusohjelmien muuttamisen tarve on ilmeinen.
Suomeen 1990-luvulla tehdyt tukipolitiikan aluejaot eivät enää vastaa nykytodellisuutta, jossa erityisesti Kymenlaakso ja Etelä-Karjala kärsivät eniten Venäjän rajaliikenteen ja kaupan loppumisesta. Siksi on valmisteltava ja toteuttava aluetukien uudistus, jossa kaikki itärajan kuusi maakuntaa ovat korotettujen tukiprosenttien piirissä (yritystukien maksimi 40 %) ja harvan asutuksen ohella myös EU:n ulkorajan läheisyys oikeuttaa suurempaan rahoitussaantoon (44 €/as/v). Suomen on lähdettävä ajamaan näitä muutoksia EU:ssa perusteena rajayhteistyöohjelmien päättyminen ja tehostetun koheesiopolitiikan tarve EU:n ja Venäjän rajalla.
Infrastruktuurin ohella olennaisen tärkeää on myös osaavan työvoiman saanti, josta on pulaa Itä-Suomessakin miltei kaikissa ammateissa. Sen lisäksi että tehdään kaikki voitava kotimaisen työvoiman saatavuuden ja osaamistason nostamiseksi myös Itä-Suomi tarvitsee ehdottomasti ulkomaista työvoimaa ja maahanmuuttajia niin työntekijä- kuin korkeampaakin koulutusta vaativiin ammatteihin.
Opiskelu-ja työperäinen maahanmuutto on välttämätöntä. Molemmat Itä-Suomen yliopistot, UEF ja LUT sekä viisi ammattikorkeakouluamme ovat jo nyt aktiivisia. Mutta tarvitaan myös valtiovallan ja paikallisten yritysten toimia, jotta ulkomaisista opiskelijoista nykyistä suurempi osa kotiutuisi Suomeen. Ukrainasta tulleista pakolaisista myös osa voisi hyvinkin tuoda pysyvääkin elinvoimaa myös Itä-Suomeen.
Konkreettiset hankkeet toivoa ja tulevaisuudenuskoa vahvistamaan
Vaikeina aikoina, joissa elintaso ainakin tilapäisesti laskee ja tulee myös irtisanomisia ja työttömyyttä, tarvitaan aivan erityisesti uskoa tulevaisuuteen. Niitä luovat enemmän teot kuin pelkät myötätuntoiset sanat. Siksi tarvitaan jo valtion ensi vuoden talousarvioon Itä-Suomeen kohdistuvia konkreettisia hankkeita, jotka ovat myös toteuttamiskelpoisia eli jo varsin pitkälle myös suunniteltuja. Maakuntien liitot ja kunnat tulevat esittämään omia perusteltuja ehdotuksiaan.
ISU korostaa niiden ohella ennen muuta sellaisia hankkeita, joiden positiivinen vaikutus säteilisi useamman itäsuomalaisen maakunnan alueelle ja yhdistäisi Itä-Suomea yli perinteisten kunta- tai maakuntarajojen.
Edellä mainittujen ehdotusten lisäksi ISU:n omassa toimintasuunnitelmassa on kolme Itä-Suomi-pakettiin hyvin sopivaa hanketta, joilla olisi laajempi itäsuomalainen ja kansallinenkin ulottuvuus:
- Suomen uusi valtakunnallinen luonto- ja eräkulttuurimuseo Vuoksen varrelle Imatralle, johon tarvitaan jo myönnetyn käynnistys- ja varmistuneen toimintarahoituksen lisäksi valtion vastinrahoitus investointiin, jolla Imatran kaupungintalo muutetaan ainutlaatuiseksi metsästyksen, kalastuksen ja luonnon monipuolisen virkistyskäytön museoksi ja elämys- ja käyntikohteeksi osana itäsuomalaista museoverkostoa (Vellamo, Lusto, Muisti, Koli).
- Palautetaan Vuoksen vesistön äärimmäisen uhanalaisen järvilohen ja erittäin uhanalaisen järvitaimenen luontainen elinkierto vapauttamalla ja ennallistamalla Palokin kahdeksan koskea Heinävedellä. Molemmat kalalajit pelastetaan kalanviljelylaitoksiin pesiytyneen vesihomeen aiheuttamalta sukupuuttoriskiltä, luodaan ainutlaatuinen vapaiden koskien matkailukohde Valamon luostarin maisemiin ja nostetaan samalla koko Saimaan kalastusmatkailu neljän maakunnan alueella aivan uudelle (Ruotsin suurten järvien) tasolle. Tämä vaatii neuvotteluratkaisun PKS:n kanssa, jolla Pohjois-Karjalan sähköyhtiö jättää nykyisen voimalan Palokissa uusimatta ja saa kompensaation joko rahana tai vastaavana osuutena valtion omistamasta vesivoimasta toisaalta Pohjois-Karjalasta.
- Vaalitaan ja kunnioitetaan merkittävän itäsuomalaisen kirjailijan ja suomalaisen naisasialiikkeen perustajan Minna Canthin perintöä ja välitetään sitä yhdessä nykyisille ja tuleville sukupolville Kuopion kaupungin kanssa varmistamalla Kanttilan tilojen saneeraus ja toiminta.
Olemme asettamanne valtiosihteerityöryhmän käytettävissä sekä yhdistyksenä että henkilöinä ja valmiina osaltamme perustelemaan ehdotuksia, jotka auttaisivat Itä-Suomea ja siten koko Suomea selviytymään tässä uudessa tilanteessa.
Ja lopuksi esitämme Teille, arvoisa ministeri, kutsun tulla puhumaan Itä-Suomi -foorumissa 3.11. 2022 Kuopiossa, jonka järjestämme yhdessä Kuopion kaupungin kanssa.
Tilaisuuteen kutsutaan avaintoimijoita kaikista kuudesta maakunnasta ja sen pääteemana on kuinka Itä-Suomi selviää ja menee eteenpäin tässä aivan uudessa geopoliittisessa tilanteessa. Valtiovarainministeri tilaisuuden pääpuhujana olisi samalla arvokas viesti itäsuomalaisille toimijoille ja yritysmaailman edustajille siitä, että kyllä me pärjäämme ja tästäkin yhdessä selvitään.